keskiviikko 24. elokuuta 2011

Sahausta, liimaa ja sotkua

Otin nyt itseäni niskasta kiinni, ja siivosin tallin tyhjäksi ja siirsin koko tekeleen lattialle.


Tässä siisti ja tyhjä talli, liian pitkine lautoineen.


Ajattelin hakea imurin jo valmiiksi esille, mutta sitten joku pieni, yksinäinen aivosolu sanoi että ei kannata vielä. En siis hakenut.
No se sahanpuruhan ei siis mennyt tallin sisään, niinkuin mä olin ovelasti ajatellu, vaan noudatti kiltisti fysiikan lakeja, eikä mennyt lautojen läpi. Kaikki puru lattialla, minä kontin sahanpuruissa sahatessani ja lopputuloksena sahanpurua kahden metrin säteellä tallista.
Ei kun hakemaan sitä imuria!
Suulakkeen kanssa imuroin puruja, ettei pienet puunpalaset joudu imuriin ja tuki sitä.
KLONK!
Ai ne menee silti imuriin? Okei.
Siispä puun palaset nättiin kasaan käsin ja lopuksi imurointi suulakkeella.

Yksinäinen aivosolu huutelee taas kummissaan, että etkö meinaa tallin reunoja ja keittiötä ollenkaan imuroida. Niin no, voisinhan mä nekin imuroida, mutta en kyllä suulakkeella. Suulake pois ja imuroimaan putkella.
Lusikkalaatikko kiltisti kiinni, ettei aterimet kilise imurin syövereihin. Imuroin onnistuneesti keittiön, seinien yläosan, seinien ulkopuolen ja ikkunalaudat. Isot karsinoiden ikkunat meinaan jättää imuroimatta, mutta aivosolun ollessa hiljaa, päätän imuroida nekin.
HUMPS!
Ei hitto! Sinne meni nahkanarut!

Operaatio imurin avaus, silmien päästä putoaminen, siivoushanskojen ja roskapussin haku ja imurin tyhjääminen alkakoon!
Menihän tuossa vartin verran erotella pikkuhiljaa koirankarvapallot silpuksi ja roskiin, pikkusälä roskiin, löytää kadonnut naru ja pelastaa se turvaan, imurin lopullinen tyhjäys, pesu, kuivaus ja uudelleenlataus.
Lattia näytti taas siltä, kun kukaan ei olisi imuroinut ainakaan vuoteen. Imuroin siis lattian uudelleen ja avaan parvekkeenoven etten tukehdu tähän pölyyn. Imuroin narun ja laitan sen uuteen turvaan puhtaana.

Mulla ei ole muuten tällä hetkellä mitään käsitystä, missä tuo uusi turva on.

Tässä kuitenkin sahattu talli. Voi kun siinä olis jo kaikki kerrokset..

Hetken ehdin ihailla tasaista yläreunaa ja sitten päätän aloittaa ulkopuolen liimaamisen. Tällä kertaa muistan, miten ei niin kivaa on sitten jälkeenpäin alkaa mittailemaan ikkunoiden ylä- ja alaosien paksuutta ja jätän valmiiksi sopivan kokoiset aukot liimaamattomien lautojen kanssa. Tämä tulee helpottamaan pikkunäpertämisen määrää huomattavasti! Kiitos aivosolulle. Hankin sulle kaverin tästä hyvästä!
Ulkokuoren liimaaminen menee huomattavasti kivuttomammin, kuin sisäpuolen. Olen yltäpäältä liimassa, mutta onnellinen. Laitan vielä yläreunaan vahvikeliiman varmuudeksi ja jään lattialla ihailemaan tuotostani. Enää yksi ikkunaton sivu ja yksi lähes pelkkää ikkunaa oleva sivu lautaa paikoilleen ja ulkopuoli alkaa olemaan valmis.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti